Tässä hän on!

Perjantaina töissä oli pakko piilottaa kellot ja laittaa liimalappu tietokoneen kellon eteen, koska kellon pakonomainen vilkuilu teki odotuksesta vieläkin pidemmän. Töistä suuntasimme kohti Palokkaa, jossa pentumme oli kasvanut elämänsä ensimmäiset kahdeksan viikkoa. Tällä(kin) reissulla tuli muuten selväksi, että gps-paikannin on meidänkin talouteemme hankittava. Tuurilla päästiin taas perille, eikä kirosanoiltakaan vältytty, kun netistä saadusta ajo-ohjeesta puuttui ilmeisesti välistä pätkiä. Kaikki tämä unohtui kuitenkin, kun näimme oman pentumme.


Perillä kennelissä meitä odottivat mopsisarukset, joista ei kyllä kovin hyviä kuvia saatu, sillä vauhti oli melkoinen, eikä samassa paikassa montaa hetkeä pysytty.

Ylihuomenna meillä on jo pentu kotona

Nyt alkaa koirakuume lähennellä huippulukemia, tuntuu uskomattomalta miten lähellä pennun kotiinsaanti onkin jo. Koirakuumeillessa kuvailin vähän Pipsaa varten hankkimiamme tarvikkeita.

Tässä Pipsan kuljetusboksi, joka on muodikkaan keltamusta. Autossa Pipsaa olisi ainakin alussa tarkoitus kuljettaa tässä, tosi tottakai välillä voi tulla allekirjoittaneen syliin tassuttelemaan (mikäli en itse ole ratin takana.) Myöhemmin ehkä siirrytään koirien turvavyöhön, joka on lähipiirin kokemusta mukaan ollut erittäin toimiva.

Oikealla Pipsan peti, jossa koiralapsemme mahdollisesti köllii, jollei jotakin mukavampaa paikkaa löydy. Vieressä näkyy myös pari hankkimaamme ensilelua. Näillä mennään eteenpäin, toivottavasti myös kaiken tämän hössötyksen keskushahmo mieltyy puitteisiimme.

Neljä päivää pennun kotiintuloon

Pitkä odotuksemme päättyy perjantaina, kun haemme oman mopsilapsemme kennelistä. Kovasti molempia jännittää miten kaikki tulee sujumaan. Kalenteriin on merkattu kyllä kaikki madotukset ja rokotukset, mutta muu onkin sitten katsottava ihan pentukohtaisesti.

Oheisessa kuvassa vasta kolmeviikkoinen Pipsa on Laurin sylissä, tuolloin ei vielä tiedetty juuri tämän pennun tulevan meille.

Tässä viisiviikkoinen Pipsa katsoo suoraan kameraan.