Uusia kuvia

Pipsa on tapaillut runsaasti muita koiria viime aikoina, tässä muutama uusi kuva silmäterästämme:

Tässä kuvassa poseeraavat Pipsan lisäksi äitini sekä kultainennoutaja Vuppe. Vuppe oli ensimmäisellä tapaamiskerralla niin mustasukkainen mokoman palleron saamasta huomiosta, että esitti ettei Pipsaa ollut olemassakaan. Tällä kertaa koirat leikkivätkin keskenään, vaikkei kaksikkoa vielä parhaimmiksi kavereiksi voi kutsuakaan.

Kaksi kerjääjää. Kuten kuvasta voi päätellä kumpikaan koira ei ole saanut ruokaa useisiin päiviin:)

Tässä Pipsa ja mäyris Oliver.

Pipsa näyttää miten niitä isännän sormia tulee purra.

Vielä lopuksi Pipsa toivottaa kaikille oikein lämmintä joulun odotusta!

Sairastelua

Huomasimme viikkon takaperin, että Pipsa nilkuttaa vasenta etujalkaansa. Oireet kuitenkin katosivat seuraavalla viikolla ja unohdimme koko homman. Viime lauantaina nilkutusta ilmeni taas. Maanantaina menimme erinomaiselle Kanta-Hämeen Eläinklinikalle, jossa lääkäri totesi, että Pipsalla on myös kuumetta.

Nilkutus, kuume ja Pipsan viime aikainen huono ruokahalu sekä vähäinen into lähteä ulos olivat siis johtuneet jostakin samasta taudista. Pelättiinkin aivokalvontulehdusta. Tänään menimme uudestaan lääkäriin ja Pipsalta otettiin verikokeet sekä röntgen-kuvat. Verikokeista selvisi, ettei Pipsalla onneksi ollut aivokalvontulehdusta, mutta röntgenissä selvisi, että Pipsalla oli jaloissa kasvuhäiriö.


Kasvuhäiriön syntymisestä lääkäri ei osannut sanoa varmaa syytä, mutta syy voi olla geeneissä, ruokavaliossa tai liikunta-tavoissa. Osansa oli varmaan myös Pipsan lievässä ylipainossa, joka synty kun syötin ylireagoijana pentua liikaa alussa.

Helpotus on suuri, kun selvisi ettei mitään kuolettavaa tautia ole ainakaan. Emännältä irtosi kyynel jos toinenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun Pipsalle annettiin nukutuslääkettä, joka aiheutti Pipsalle myös pahoinvointia ja oksentamista. Koira kun näytti ihan kuin kuolleelta maatessaan tutkimuspöydällä.

Nyt annetaan antibioottikuurit loppuun ja toivotaan, että kuume ja särky jaloissa katoaisi.

Koiramainen viikonloppu

Vietimme mukavan lauantain ja sunnuntain Tampereella Katin, Harrin ja Retaleen luona. Retale muuten on Hollanninpaimenkoira, eikä Belgianpaimenkoira kuten aiemmin kiven kovaan väitin ja kirjoitin. Koska Retale oli ensimmäinen uros, jonka Pipsa tapasi, piti vierailu varten kaunistautua. Tai niin ilmeisesti Pipsa ajatteli kun meni hieromaan nenäänsä emännän aurinkopuuteria vasten. Alla näette puuteroinnin tulokset.

Kun lähdimme ajelemaan kohti Tamperetta huomasimme, että Pipsan kaulapanta ja hihna olivat unohtuneet kotiin. Vilkkaan ajatustenvaihdon ja murjotuksen jälkeen tajusimme, ettei hätä ollut sen näköinen ja haimme Siennan emännältä Iirikseltä matkan varrelta varapannan- ja hihnan.

Perille päästyämme meitä odotti nuori, komea ja innokas Retale ihanineen omistajineen

Tutustuminen sujui mukavasti, vaikka koiria täytyikin pitää silmällä kokoeron vuoksi.

Näin hurjalta meno vaikutti kuvan perusteella, mutta onneksi Pipsasta ja Retaleesta tuli ihan hyvät kaverit.

Lopuksi vielä kuva Retaleesta uuden lelunsa kanssa, on vähän kokoeroa Pipsan ja Retaleen leluissa.

Lunta odotellessa

Pipsasta pääsi viime viikonloppuna oikein poseeraamaan, kun Laurin isä Markku otti ystävällisesti kuvia haukustamme joulukorttia varten. Pipsalle hankittiin juuri uusi talvitakki, joka pääsi tuoreeltaan mukaan kuviin. Namin avulla Pipsan saa vaivatta ja nopeasti puettua pukuun, mitä ei voi todellakaan sanoa aiemmin hankkimastamme fleece-asusta. Pipsa kun ei oikein tykännyt pukemisoperaatiosta, kun tassut piti saada neljästä "hihasta" läpi. Säästämme siis suloisen fleece-asun kipakampia pakkasia varten.

Huomenna lähdemmekin tapaamaan Tampereelle Belgianpaimenkoira Retaletta, joka on ansioitunut tokokoira ja lisäksi myös jäljestystä harrastetaan. Retale on samalla ensimmäinen uros, jonka Pipsa tapaa kunnolla. Tästä vierailusta kerron lisää ensiviikolla, toivottavasti saamme myös hyviä kuvia kaksikosta tänne laitettavaksi.

Pipsa omistajineen toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rauhallista Pyhänpäivää!

Ensimmäinen Match show

Kävimme vähän nuuskimassa tunnelmia sunnuntaina 21.10.2007 järjestetyssä match showssa, joka pidettiin Aulangon Ratsastuskoulun maneesissa. Tunnelma oli jopa hyinen, sillä maneesia ei oltu lämmitetty ja olimme ehkä hieman alipukeutuneita. Onneksi Pipsalla oli sentään päällään upouusi kokovartalo fleece-puku. Tässä Pipsa Laurin sylissä.

Vaikka Pipsa olikin päivää vaille 4-kuukauden ikäinen ja rokotukset olivat kunnossa, emme vielä rohkaistuneet kehään. Olimme vain katselemassa mitä pentuluokassa koiralta vaaditaan ja totesimme, että Pipsa sulautuisi hyvin sekaan. Laurin sisko Iiris osallistui Siennan kanssa isojen koirien sarjaan. Siennan ja Fetan elämästä voi lukea enemmän heidän kotisivuiltaan osoitteessa: http://www.fetaus.cjb.net/

Kaksi kuukautta koiramaista elämää takana

Jopas on aika rientänyt nopeasti. Ennen koiran tuloa oli tietysti aikaankin enemmän kirjoitella. Pipsa on asunut meillä jo kaksi kuukautta, 4-kuukautta pentu täytti maanantaina 22.10. Viikko sitten kävimme viimeisissä rokotuksissa, sekä otimme Pipsalle sirun, vaikka se minua etukäteen epäilyttikin kivuliaisuuden takia. No eihän se sitten ollut lainkaan kivuliasta. Neiti pureskeli vain tyytyväisenä mukavan lääkärin antamaa herkkua eikä inahtanutkaan. Sama homma oli rokotusten kanssa, tuntui oikeasti ettei Pipsa edes huomannut niiden laittoa.

Koulutus on edennyt siihen malliin, että Pipsa osaa jo istua käskystä. Muuten pentu onkin aika rasavilli, ja koen että olemme hieman epäonnistuneet varhaiskasvatuksessa. Uskon kuitenkin, että Pipsasta saadaan vielä yhteiskuntakelpoinen koira, monenlaisiin uusiin tilanteisiin ollaan Pipsaa totutettu ja mielestäni sosiaalistaminen meni nappiin. Pipsa on todella kiinnostunut ihmisistä ja haluaisi tutustua jokaiseen vastaantulijaan. Muihin koiriinkin ollaan tutustuttu. Ensimmäinen koekaniini oli Sienna-koira, joka on rodultaan australianpaimenkoira ja luonteeltaan ehkä aluksi vähän arka. Tapaaminen meni hyvin, Pipsa pelkäsi aluksi niin, että kaikki karvat selästä olivat pystyssä. Mutta Siennan lopetettua haukunnan Pipsa meni aika nopeasti tutustumaan ja loppu menikin hyvin. Sienna tosin loppuvaiheessa kyllästyi pentumaiseen temmellykseen ja hyppäsi sängylle Pipsan ulottamattomiin. Siennan lisäksi Pipsa on tavannut lenkillä lukuisia muita koiria, eikä yhtään ikävää kokemusta ole vielä tullut. Pipsa tapasi kuukausi sitten myös toisen aussien Fetan, jolla olivat äidinvaistot niin pinnassa, että koko ajan piti pestä Pipsan korvia ja turkkia. Yölläkään ei nukkumisesta meinannut tulla mitään, kun valpas emo oli Pipsan mielestä liian iholla.

Myöhemmin vähän tekstiä Pipsan vierailusta Mach Showssa viime viikonloppuna.

Tässä hän on!

Perjantaina töissä oli pakko piilottaa kellot ja laittaa liimalappu tietokoneen kellon eteen, koska kellon pakonomainen vilkuilu teki odotuksesta vieläkin pidemmän. Töistä suuntasimme kohti Palokkaa, jossa pentumme oli kasvanut elämänsä ensimmäiset kahdeksan viikkoa. Tällä(kin) reissulla tuli muuten selväksi, että gps-paikannin on meidänkin talouteemme hankittava. Tuurilla päästiin taas perille, eikä kirosanoiltakaan vältytty, kun netistä saadusta ajo-ohjeesta puuttui ilmeisesti välistä pätkiä. Kaikki tämä unohtui kuitenkin, kun näimme oman pentumme.


Perillä kennelissä meitä odottivat mopsisarukset, joista ei kyllä kovin hyviä kuvia saatu, sillä vauhti oli melkoinen, eikä samassa paikassa montaa hetkeä pysytty.