Sairastelua

Huomasimme viikkon takaperin, että Pipsa nilkuttaa vasenta etujalkaansa. Oireet kuitenkin katosivat seuraavalla viikolla ja unohdimme koko homman. Viime lauantaina nilkutusta ilmeni taas. Maanantaina menimme erinomaiselle Kanta-Hämeen Eläinklinikalle, jossa lääkäri totesi, että Pipsalla on myös kuumetta.

Nilkutus, kuume ja Pipsan viime aikainen huono ruokahalu sekä vähäinen into lähteä ulos olivat siis johtuneet jostakin samasta taudista. Pelättiinkin aivokalvontulehdusta. Tänään menimme uudestaan lääkäriin ja Pipsalta otettiin verikokeet sekä röntgen-kuvat. Verikokeista selvisi, ettei Pipsalla onneksi ollut aivokalvontulehdusta, mutta röntgenissä selvisi, että Pipsalla oli jaloissa kasvuhäiriö.


Kasvuhäiriön syntymisestä lääkäri ei osannut sanoa varmaa syytä, mutta syy voi olla geeneissä, ruokavaliossa tai liikunta-tavoissa. Osansa oli varmaan myös Pipsan lievässä ylipainossa, joka synty kun syötin ylireagoijana pentua liikaa alussa.

Helpotus on suuri, kun selvisi ettei mitään kuolettavaa tautia ole ainakaan. Emännältä irtosi kyynel jos toinenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun Pipsalle annettiin nukutuslääkettä, joka aiheutti Pipsalle myös pahoinvointia ja oksentamista. Koira kun näytti ihan kuin kuolleelta maatessaan tutkimuspöydällä.

Nyt annetaan antibioottikuurit loppuun ja toivotaan, että kuume ja särky jaloissa katoaisi.

Koiramainen viikonloppu

Vietimme mukavan lauantain ja sunnuntain Tampereella Katin, Harrin ja Retaleen luona. Retale muuten on Hollanninpaimenkoira, eikä Belgianpaimenkoira kuten aiemmin kiven kovaan väitin ja kirjoitin. Koska Retale oli ensimmäinen uros, jonka Pipsa tapasi, piti vierailu varten kaunistautua. Tai niin ilmeisesti Pipsa ajatteli kun meni hieromaan nenäänsä emännän aurinkopuuteria vasten. Alla näette puuteroinnin tulokset.

Kun lähdimme ajelemaan kohti Tamperetta huomasimme, että Pipsan kaulapanta ja hihna olivat unohtuneet kotiin. Vilkkaan ajatustenvaihdon ja murjotuksen jälkeen tajusimme, ettei hätä ollut sen näköinen ja haimme Siennan emännältä Iirikseltä matkan varrelta varapannan- ja hihnan.

Perille päästyämme meitä odotti nuori, komea ja innokas Retale ihanineen omistajineen

Tutustuminen sujui mukavasti, vaikka koiria täytyikin pitää silmällä kokoeron vuoksi.

Näin hurjalta meno vaikutti kuvan perusteella, mutta onneksi Pipsasta ja Retaleesta tuli ihan hyvät kaverit.

Lopuksi vielä kuva Retaleesta uuden lelunsa kanssa, on vähän kokoeroa Pipsan ja Retaleen leluissa.

Lunta odotellessa

Pipsasta pääsi viime viikonloppuna oikein poseeraamaan, kun Laurin isä Markku otti ystävällisesti kuvia haukustamme joulukorttia varten. Pipsalle hankittiin juuri uusi talvitakki, joka pääsi tuoreeltaan mukaan kuviin. Namin avulla Pipsan saa vaivatta ja nopeasti puettua pukuun, mitä ei voi todellakaan sanoa aiemmin hankkimastamme fleece-asusta. Pipsa kun ei oikein tykännyt pukemisoperaatiosta, kun tassut piti saada neljästä "hihasta" läpi. Säästämme siis suloisen fleece-asun kipakampia pakkasia varten.

Huomenna lähdemmekin tapaamaan Tampereelle Belgianpaimenkoira Retaletta, joka on ansioitunut tokokoira ja lisäksi myös jäljestystä harrastetaan. Retale on samalla ensimmäinen uros, jonka Pipsa tapaa kunnolla. Tästä vierailusta kerron lisää ensiviikolla, toivottavasti saamme myös hyviä kuvia kaksikosta tänne laitettavaksi.

Pipsa omistajineen toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rauhallista Pyhänpäivää!