Kaksi kuukautta koiramaista elämää takana

Jopas on aika rientänyt nopeasti. Ennen koiran tuloa oli tietysti aikaankin enemmän kirjoitella. Pipsa on asunut meillä jo kaksi kuukautta, 4-kuukautta pentu täytti maanantaina 22.10. Viikko sitten kävimme viimeisissä rokotuksissa, sekä otimme Pipsalle sirun, vaikka se minua etukäteen epäilyttikin kivuliaisuuden takia. No eihän se sitten ollut lainkaan kivuliasta. Neiti pureskeli vain tyytyväisenä mukavan lääkärin antamaa herkkua eikä inahtanutkaan. Sama homma oli rokotusten kanssa, tuntui oikeasti ettei Pipsa edes huomannut niiden laittoa.

Koulutus on edennyt siihen malliin, että Pipsa osaa jo istua käskystä. Muuten pentu onkin aika rasavilli, ja koen että olemme hieman epäonnistuneet varhaiskasvatuksessa. Uskon kuitenkin, että Pipsasta saadaan vielä yhteiskuntakelpoinen koira, monenlaisiin uusiin tilanteisiin ollaan Pipsaa totutettu ja mielestäni sosiaalistaminen meni nappiin. Pipsa on todella kiinnostunut ihmisistä ja haluaisi tutustua jokaiseen vastaantulijaan. Muihin koiriinkin ollaan tutustuttu. Ensimmäinen koekaniini oli Sienna-koira, joka on rodultaan australianpaimenkoira ja luonteeltaan ehkä aluksi vähän arka. Tapaaminen meni hyvin, Pipsa pelkäsi aluksi niin, että kaikki karvat selästä olivat pystyssä. Mutta Siennan lopetettua haukunnan Pipsa meni aika nopeasti tutustumaan ja loppu menikin hyvin. Sienna tosin loppuvaiheessa kyllästyi pentumaiseen temmellykseen ja hyppäsi sängylle Pipsan ulottamattomiin. Siennan lisäksi Pipsa on tavannut lenkillä lukuisia muita koiria, eikä yhtään ikävää kokemusta ole vielä tullut. Pipsa tapasi kuukausi sitten myös toisen aussien Fetan, jolla olivat äidinvaistot niin pinnassa, että koko ajan piti pestä Pipsan korvia ja turkkia. Yölläkään ei nukkumisesta meinannut tulla mitään, kun valpas emo oli Pipsan mielestä liian iholla.

Myöhemmin vähän tekstiä Pipsan vierailusta Mach Showssa viime viikonloppuna.